Pilkkahuutojen saattelemina neljä väsynyttä ja kolhittua miestä poistuvat paikalta, jota kaupungiksi kutsutaan. Heidän autonsa, yhtä väsynyt ja kolhittu kuin he itse, heiluu ja huojuu, koukkaa ojan kautta, ajautuu osittain väärälle kaistalle. Itse yritän pitää autoa tiellä, mutta Janne vieressäni kääntää vimmatusti rattia kohti Alkoa. Rikkinäisistä silmäkulmista vuotava veri estää meitä molempia näkemästä selvästi, emmekä millään löydä Alkon liittymää. Takapenkillä mustelmien peittämät Aarne ja Gavan ovat jo menettäneet tajuntansa. Kun Janne tajuaa, että olemme ajaneet Alkon ohi, työntää hän päänsä ulos ikkunasta ja huutaa solvaajiamme matkien: "Nörtit ovat B-luokan kansalaisia!"
Leikkaus aikaisempaan tapahtumaan: Sorakentällä tönitään ja revitään, potkitaan takaa pohkeeseen, kampitaan surutta. Menossa on matsi HyRyä vastaan. Ihmeen lailla ainoa vaihtomiehemme Michael on hetki sitten löytänyt perille Kirkkonummen perukoille, tehtyään u-käännöksen Lahnajärven kohdalla, jonne Janne tunnettuna automiehenä oli hänet neuvonut. Michaelin murtunutta isovarvasta on koko joukkueen avustamana teipattu kasaan juuri ennen ottelun alkua ja tungettu jättikokoiseen, vanhaan hiihtomonoon.
Nyt pallo on Michaelilla, hän syöttää vierellään juoksevalle Teemulle, joka linkoaa pallon takaisin Michaelille, joka sydämensä kyllyydestä tykittää nahkakuulan verkkoon. Perässä lentää revennyt mono. Isovarpaasta suihkuava veri osuu suoraan maalivahdin irvistävälle naamalle. 1-0 ja johdamme ensimmäistä kertaa tässä inhottavassa turnauksessa! Aikaisemmin pelattu koitos Team Silmäleikkausta vastaan on päättynyt kollektiivisen aivojenpoistoleikkauksen jälkeen 0-0.
Michael linkkaa vaihtoon ja sinne lysähtää. Myöhemmin hän toteaa, että koskee seuraavan kerran palloon puolen vuoden kuluttua. Olemme taas kuin seitsemän pientä kääpiötä ilman Lumikkia. Eikä kestä kauaa kun HyRy kostaa äskeisen munauksensa. It's a war out there! Se on sota ulkona siellä! Miehet ryntäävät, taistelukaasut tiivistyvät, tulenjohto viestittää, tykistö keskittää. Jari I, Lasu ja Gavan kaivautuvat poteroihinsa, mutta Janne seisoo ylväänä uppoavan laivansa kannella. Pommikoneet ovat suoraan yläpuolellamme, ilma täyttyy tulesta, joka imee kaiken hapen keuhkoistamme. Yhtäkkiä soi pilli ja näyttämö hiljenee. Kun pölypilvet laskeutuvat, löytyy repaleinen pallo maalimme perukoilta. Tilanne on tasan. Kirottua!
Mutta haavoitettu nörtti on säälittävän vaarallinen: kun hän suuttuu, hymyilee hän kohta taas. Varsinkin kun Aarne ottaa puolustuksen kaaripallon haltuun keskikentällä ja syöttää sen eteenpäin vaarallisesti pomppien. Itse olen saanut höyryn uudestaan päälle. Kuin etana lennän kohti maalia. Puolustaja harppaa vierelläni, jalat käy. Havainto, käsky, isku - pallo menee puolustajan jalkojen välistä - katse, käsi, työntö - maalivahti ei tavoita - käännös, tuuletus, ilo - voitamme 2-1!
Viimeisessä alkulohkon pelissä vastaan tulee surkea joukkio nimeltä FC Lost Boys. Ja hukassa he ovatkin, ja pahasti. Heillä ei ole minkäänlaista käsitystä jalkapallosta, saatikka potkupallosta. Joka kerta kun he saavat pallon, potkivat he sen korkeana kaaripallona yli maalin, aina viereiselle nurmikentälle asti. Poimiakseen pallon Jannen on ensin hölkättävä nurmikentän portille, avattava se, haettava pallo, palattava portille, suljettava se, hölkättävä maalinsa edustalle. Josta hän syöttää Jarille, joka saa odottaa palloa täysin vartioimattomana joka ainoan kerran.
Hyökkäyksessä oloni on kuitenkin löllö. Jaksan tuskin liikuttaa jalkojani. Mielessäni kiroan Matin, jonka tiedän siemailevan kallista samppanjaa jossain jetsetjuhlissa muualla. Matti pyyhkii smokkinsa rinnukselle tippunutta kaviaaria ja heittää vasemmalla kädellä ilkikurisen tekstarin kohti Kirkkonummea. Itse tarkkailen pilvien muotoja. Teen havainnon hanhiaurasta. Vanhusta väsyttää. Istahdan keskelle kenttää ja annan poikien hoitaa homman.
Ja herranjestas, sen he myös tekevät! Aarne kiihdyttää, harhauttaa, ohittaa ja ampuu. Pateettisen veskarin kädet tärisevät kun hän kaivaa pallon esiin maalinsa raunioista. Nojaan taaksepäin, muutun Matin kristallilasissa olevaksi jalojuomaksi, huuhtoudun alas hänen kurkustaan, ja näen bon voyage-ilmiönä hyppyrin nokasta, kuinka Gavan uusii Aarnen tempun: kuinka jalka osuu nahkaan, joka puristuu kasaan, värähtää ilmassa, paukkuu läpi maalivahdin Fairy-sormien. Voitamme 2-0, mutta ennen loppuvihellystä ehdin käydä mielenkiintoisen keskustelun omalla äidinkielelläni Lost Boysien kanssa. Käy ilmi, että serkkuni kaverin marsu on sukua yhden Lost Boysin äitipuolen enon miniän purjeveneen kanssa. Det är så ankdamm! On niin ankkalampi!
Voitamme alkulohkomme täysin suvereenisti ja tappioitta. Seitsemän pinnaa plakkarissa. Neljä tehtyä ja yksi päästetty maali. Puolustus on pelannut loistavasti. Hyökkäys on tehnyt tehtävänsä. Mutta, mutta: alamme olla täysin puhki. Kolme taistoa ilman täydennysjoukkoja. Juomatkin alkavat maistua ihan vedelle. Silti olemme lohkomme paras. Ansaitsemme helpon vastuksen ekassa pudotuspelissa, mutta turnauksen järjestäjällä, Antti Kiero-Kilapalla, jonka joukkue HyRy jäi jyrämme alle, on vielä ässä hihassa. Hän on sijoittanut meidät lohkoon, jonka voittaja automaattisesti kohtaa joko ammattisotilassukeltajien- tai veikkausliigajoukkueen.
Saamme vastaamme KiKuLin, joka viime vuonna karsi UEFA-Cupiin. Keskikentällä pelaa nro 10 Joe Cole. Hän on vähän lihonnut sitten viime vuoden MM-kisojen, mutta muistossa on terävä kaukolaukaus suoraan Ruotsin verkkoon. Olen Tobias Linderoth, olen Björn Borg, olen kuningas Kaarle-Kustaa. Katseellani yritän ohjata pallon pois Joe Colen jalkojen ulottuvista. Juuri kun luulen onnistuvani voodoossani, ponnahtaa hän ilmaan ja iskee kulmapotkun sisään. Päällään! Unohdin, että Joe Colella on myös pää!
Kohta verkossamme soi taas, voi oliko se jo soinut aikaisemmin, en tiedä. Kuitenkin tilanne on 0-2 eikä kukaan nörtti enää jaksa. Syötöt eivät löydä perille, jalka ei nouse, laukauspaikkoja ei tule. Alussa oli jokunen tilanteenpoikanen, mutta siitä on jo ikuisuus. Aikaisemmat ottelut kestivät 25 minuuttia, pudotuspelien kesto onkin suureksi yllätykseksemme täydet 2x45 min, ja ne pelataan isolla kentällä. Meitä on edelleen vain 7, kun KiKuLin vaihtopenkillä sen sijaan on tungos. Kohta Joe Colen rinnalle ilmaantuu Frank Lampard ja Michael Ballack. Pääni alkaa kiehua. Matti soittaa taas, hän haluaa mukaan, lyön luurin korville.
Pallo pyörii nätisti ulottumattomissamme. Tuskaa, kipua ja hikeä. Heittäydyn, saan jalan väliin, ja viimeisillä voimillani syötän Lasulle maalimme edustalla. Mutta olen erehtynyt miehestä, ja Lasu onkin vastustaja, joka tekee helposti 0-3. Jannekin on niin lyöty, ettei edes viitsi huutaa minulle. Menen kentän laidalle syömään koivunoksia ja oksentamaan. Maalimme takana mustiin pukeutunut roskajoukko huutaa solvauksia: "Nörtit ovat lampaita! Nörtit haisevat lannoitteelle! Nörttien ammatillinen järjestäytyminen on heikkoa! Nörtit sairastuvat muita helpommin sydän- ja verisuonitauteihin, lisävaivana on usein toistuvat jännetuppitulehdukset ja selkävaivat!"
Takaisin huojuvaan autoon: Vasen jalkani on täysin tunnoton, sen voisi laittaa sorviin, veistää kynttilänjalaksi, täyttä kakkosnelosta. Janne hoitaa kytkintä kurottamalla pitkällä jalallaan matkustajan puolelta. Aarne ja Gavan ovat heränneet, he purkavat pettymystään potkimalla istuintani. Keltainen Ferrari tulee renkaat ulvoen vastaan. Sen ratissa istuu Matti, matkalla välieriin. Hän ei tiedä, että vastassa Kirkkonummella on nälkäinen sudenlauma, jonka keskeltä olemme nippanappa paenneet. Tätä herkkua on saatava ensi vuonna lisää!
Magnus
Alkolohko FC Nerds - Team Silmäleikkaus 0-0 FC Nerds - HyRy 2-1 (1-0 Michael, 2-1 Magnus) FC Nerds - FC Lost Boys 2-0 (1-0 Aarne, 2-0 Gavan) Puolivälierä FC Nerds - KiKuLi 0-3 Cupin voittaja: ?
FC Nerds Kirkkonummi Cup 2007: Janne (2 nollapeliä) Gavan (1 maali) Lasu Jari I Teemu Aarne (1 maali) Michael (1 maali, pelasi 10 min) Magnus (1 maali)
* Sorry guys, this long and stupid text is only available in Finnish. The title would have been "Fear and Loathing in Kirkkonummi Cup", inspired by the king and founder of Gonzo journalism, Hunter S Thompson, may he rest in peace.
1 kommentti:
Pelkoa ja inhoa Kirkkonummi Cupissa (by Magnus)
Pilkkahuutojen saattelemina neljä väsynyttä ja kolhittua miestä poistuvat paikalta, jota kaupungiksi kutsutaan. Heidän autonsa, yhtä väsynyt ja kolhittu kuin he itse, heiluu ja huojuu, koukkaa ojan kautta, ajautuu osittain väärälle kaistalle. Itse yritän pitää autoa tiellä, mutta Janne vieressäni kääntää vimmatusti rattia kohti Alkoa.
Rikkinäisistä silmäkulmista vuotava veri estää meitä molempia näkemästä selvästi, emmekä millään löydä Alkon liittymää.
Takapenkillä mustelmien peittämät Aarne ja Gavan ovat jo menettäneet tajuntansa. Kun Janne tajuaa, että olemme ajaneet Alkon ohi, työntää hän päänsä ulos ikkunasta ja huutaa solvaajiamme matkien: "Nörtit ovat B-luokan kansalaisia!"
Leikkaus aikaisempaan tapahtumaan: Sorakentällä tönitään ja revitään, potkitaan takaa pohkeeseen, kampitaan surutta. Menossa on matsi HyRyä vastaan. Ihmeen lailla ainoa vaihtomiehemme Michael on hetki sitten löytänyt perille Kirkkonummen perukoille, tehtyään u-käännöksen Lahnajärven kohdalla, jonne Janne tunnettuna automiehenä oli hänet neuvonut. Michaelin murtunutta isovarvasta on koko joukkueen avustamana teipattu kasaan juuri ennen ottelun alkua ja tungettu jättikokoiseen, vanhaan hiihtomonoon.
Nyt pallo on Michaelilla, hän syöttää vierellään juoksevalle Teemulle, joka linkoaa pallon takaisin Michaelille, joka sydämensä kyllyydestä tykittää nahkakuulan verkkoon. Perässä lentää revennyt mono. Isovarpaasta suihkuava veri osuu suoraan maalivahdin irvistävälle naamalle. 1-0 ja johdamme ensimmäistä kertaa tässä inhottavassa turnauksessa! Aikaisemmin pelattu koitos Team Silmäleikkausta vastaan on päättynyt kollektiivisen aivojenpoistoleikkauksen jälkeen 0-0.
Michael linkkaa vaihtoon ja sinne lysähtää. Myöhemmin hän toteaa, että koskee seuraavan kerran palloon puolen vuoden kuluttua. Olemme taas kuin seitsemän pientä kääpiötä ilman Lumikkia. Eikä kestä kauaa kun HyRy kostaa äskeisen munauksensa. It's a war out there! Se on sota ulkona siellä! Miehet ryntäävät, taistelukaasut tiivistyvät, tulenjohto viestittää, tykistö keskittää. Jari I, Lasu ja Gavan kaivautuvat poteroihinsa, mutta Janne seisoo ylväänä uppoavan laivansa kannella. Pommikoneet ovat suoraan yläpuolellamme, ilma täyttyy tulesta, joka imee kaiken hapen keuhkoistamme. Yhtäkkiä soi pilli ja näyttämö hiljenee. Kun pölypilvet laskeutuvat, löytyy repaleinen pallo maalimme perukoilta. Tilanne on tasan. Kirottua!
Mutta haavoitettu nörtti on säälittävän vaarallinen: kun hän suuttuu, hymyilee hän kohta taas. Varsinkin kun Aarne ottaa puolustuksen kaaripallon haltuun keskikentällä ja syöttää sen eteenpäin vaarallisesti pomppien. Itse olen saanut höyryn uudestaan päälle.
Kuin etana lennän kohti maalia. Puolustaja harppaa vierelläni, jalat käy. Havainto, käsky, isku - pallo menee puolustajan jalkojen välistä
- katse, käsi, työntö - maalivahti ei tavoita - käännös, tuuletus, ilo - voitamme 2-1!
Viimeisessä alkulohkon pelissä vastaan tulee surkea joukkio nimeltä FC Lost Boys. Ja hukassa he ovatkin, ja pahasti. Heillä ei ole minkäänlaista käsitystä jalkapallosta, saatikka potkupallosta. Joka kerta kun he saavat pallon, potkivat he sen korkeana kaaripallona yli maalin, aina viereiselle nurmikentälle asti. Poimiakseen pallon Jannen on ensin hölkättävä nurmikentän portille, avattava se, haettava pallo, palattava portille, suljettava se, hölkättävä maalinsa edustalle. Josta hän syöttää Jarille, joka saa odottaa palloa täysin vartioimattomana joka ainoan kerran.
Hyökkäyksessä oloni on kuitenkin löllö. Jaksan tuskin liikuttaa jalkojani. Mielessäni kiroan Matin, jonka tiedän siemailevan kallista samppanjaa jossain jetsetjuhlissa muualla. Matti pyyhkii smokkinsa rinnukselle tippunutta kaviaaria ja heittää vasemmalla kädellä ilkikurisen tekstarin kohti Kirkkonummea. Itse tarkkailen pilvien muotoja. Teen havainnon hanhiaurasta. Vanhusta väsyttää. Istahdan keskelle kenttää ja annan poikien hoitaa homman.
Ja herranjestas, sen he myös tekevät! Aarne kiihdyttää, harhauttaa, ohittaa ja ampuu. Pateettisen veskarin kädet tärisevät kun hän kaivaa pallon esiin maalinsa raunioista. Nojaan taaksepäin, muutun Matin kristallilasissa olevaksi jalojuomaksi, huuhtoudun alas hänen kurkustaan, ja näen bon voyage-ilmiönä hyppyrin nokasta, kuinka Gavan uusii Aarnen tempun: kuinka jalka osuu nahkaan, joka puristuu kasaan, värähtää ilmassa, paukkuu läpi maalivahdin Fairy-sormien. Voitamme 2-0, mutta ennen loppuvihellystä ehdin käydä mielenkiintoisen keskustelun omalla äidinkielelläni Lost Boysien kanssa. Käy ilmi, että serkkuni kaverin marsu on sukua yhden Lost Boysin äitipuolen enon miniän purjeveneen kanssa. Det är så ankdamm! On niin ankkalampi!
Voitamme alkulohkomme täysin suvereenisti ja tappioitta. Seitsemän pinnaa plakkarissa. Neljä tehtyä ja yksi päästetty maali. Puolustus on pelannut loistavasti. Hyökkäys on tehnyt tehtävänsä. Mutta, mutta:
alamme olla täysin puhki. Kolme taistoa ilman täydennysjoukkoja.
Juomatkin alkavat maistua ihan vedelle. Silti olemme lohkomme paras.
Ansaitsemme helpon vastuksen ekassa pudotuspelissa, mutta turnauksen järjestäjällä, Antti Kiero-Kilapalla, jonka joukkue HyRy jäi jyrämme alle, on vielä ässä hihassa. Hän on sijoittanut meidät lohkoon, jonka voittaja automaattisesti kohtaa joko ammattisotilassukeltajien- tai veikkausliigajoukkueen.
Saamme vastaamme KiKuLin, joka viime vuonna karsi UEFA-Cupiin.
Keskikentällä pelaa nro 10 Joe Cole. Hän on vähän lihonnut sitten viime vuoden MM-kisojen, mutta muistossa on terävä kaukolaukaus suoraan Ruotsin verkkoon. Olen Tobias Linderoth, olen Björn Borg, olen kuningas Kaarle-Kustaa. Katseellani yritän ohjata pallon pois Joe Colen jalkojen ulottuvista. Juuri kun luulen onnistuvani voodoossani, ponnahtaa hän ilmaan ja iskee kulmapotkun sisään.
Päällään! Unohdin, että Joe Colella on myös pää!
Kohta verkossamme soi taas, voi oliko se jo soinut aikaisemmin, en tiedä. Kuitenkin tilanne on 0-2 eikä kukaan nörtti enää jaksa. Syötöt eivät löydä perille, jalka ei nouse, laukauspaikkoja ei tule. Alussa oli jokunen tilanteenpoikanen, mutta siitä on jo ikuisuus.
Aikaisemmat ottelut kestivät 25 minuuttia, pudotuspelien kesto onkin suureksi yllätykseksemme täydet 2x45 min, ja ne pelataan isolla kentällä. Meitä on edelleen vain 7, kun KiKuLin vaihtopenkillä sen sijaan on tungos. Kohta Joe Colen rinnalle ilmaantuu Frank Lampard ja Michael Ballack. Pääni alkaa kiehua. Matti soittaa taas, hän haluaa mukaan, lyön luurin korville.
Pallo pyörii nätisti ulottumattomissamme. Tuskaa, kipua ja hikeä.
Heittäydyn, saan jalan väliin, ja viimeisillä voimillani syötän Lasulle maalimme edustalla. Mutta olen erehtynyt miehestä, ja Lasu onkin vastustaja, joka tekee helposti 0-3. Jannekin on niin lyöty, ettei edes viitsi huutaa minulle. Menen kentän laidalle syömään koivunoksia ja oksentamaan. Maalimme takana mustiin pukeutunut roskajoukko huutaa solvauksia: "Nörtit ovat lampaita! Nörtit haisevat lannoitteelle! Nörttien ammatillinen järjestäytyminen on heikkoa!
Nörtit sairastuvat muita helpommin sydän- ja verisuonitauteihin, lisävaivana on usein toistuvat jännetuppitulehdukset ja selkävaivat!"
Takaisin huojuvaan autoon: Vasen jalkani on täysin tunnoton, sen voisi laittaa sorviin, veistää kynttilänjalaksi, täyttä kakkosnelosta. Janne hoitaa kytkintä kurottamalla pitkällä jalallaan matkustajan puolelta. Aarne ja Gavan ovat heränneet, he purkavat pettymystään potkimalla istuintani. Keltainen Ferrari tulee renkaat ulvoen vastaan. Sen ratissa istuu Matti, matkalla välieriin. Hän ei tiedä, että vastassa Kirkkonummella on nälkäinen sudenlauma, jonka keskeltä olemme nippanappa paenneet. Tätä herkkua on saatava ensi vuonna lisää!
Magnus
Alkolohko
FC Nerds - Team Silmäleikkaus 0-0
FC Nerds - HyRy 2-1 (1-0 Michael, 2-1 Magnus) FC Nerds - FC Lost Boys 2-0 (1-0 Aarne, 2-0 Gavan) Puolivälierä FC Nerds - KiKuLi 0-3 Cupin voittaja: ?
FC Nerds Kirkkonummi Cup 2007:
Janne (2 nollapeliä)
Gavan (1 maali)
Lasu
Jari I
Teemu
Aarne (1 maali)
Michael (1 maali, pelasi 10 min)
Magnus (1 maali)
* Sorry guys, this long and stupid text is only available in Finnish.
The title would have been "Fear and Loathing in Kirkkonummi Cup", inspired by the king and founder of Gonzo journalism, Hunter S Thompson, may he rest in peace.
Lähetä kommentti